Blogi

Pysyykö dami nätisti suussa

Ulla kirjoitti tämän jutun Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen lehteen vuosi sitten ja sain julkaista sen kennelini sivuilla. Kiitos Ulla!

 

Hyvä damin luovutus vaatii pentuvaiheessa paljon kärsivällisyyttä.

 

 

Teksti: Ulla Pihlaja
Kuvat: Kristian Ahlroth

 

 

Pysyykö dami nätisti suussa?

 

 

Kun pentu tuli taloon lokakuun puolessa välissä, päätin, että kouluttaisin sen rauhalliseen tahtiin. Kotona on 5-vuotias Ferrari ilman jarruja, ja sen sivutuotteena olen saanut kuuman malttamattoman koiran, jolla on levoton suu.

 

Nyt olisi koko talvi aikaa opettaa pennulle perusasioita: yhteistyötä ja malttia. Sen lisäksi halusin saada pentuni oppimaan kauniin tavan käsitellä damia. Ajatukseni oli panostaa sellaiseen opetustapaan, että pentu mahdollisimman paljon oivaltaisi itse opetettavat asiat. Olinhan lukenut, että ne asiat, jotka pentu oppii itse oivaltaen opitaan parhaiten.
Heräteltyäni pennun noutohalun aloin opettaa naksuttimella lelun nostamista lattialta. Harjoittelin muutamia kertoja viikossa rauhallisessa paikassa odottaen, että pentu ilman käskyä tarjoaisi minulle lelua. Oppiminen eteni hyvin siihen saakka, kunnes pentu alkoi pudottaa lelun heti kuultuaan naksun äänen. Oli aika pitää tauko opetuksessa.

 

Ryhdyin vain kehumaan pentua, kun se kantoi kotona jotain.. Kävelin sisällä pennun kantaessa lelua kehuen sitä koko ajan ja välillä otin lelun pois pennulta ja annoin sen heti takaisin. Hyvin äkkiä pentu alkoi aina minut nähdessään tuoda leluja syliini. Rapsuttelin pentua ja kehuin pentua aina vuolaasti. Siirryin takaisin lelun ja pallon nostamiseen lattialta. Istuin sohvalla ja odottelin pennun oman aktiivisuuden heräämistä. Mitähän tuo emäntäni nyt mahtaa haluta? Aina kun pentu tarttui leluun, sanoin käskysanan HAE. Joka kerta, kun lelu tai pallo tuli käteeni naksautin ja useimmiten siitä sai namin palkaksi. Nyt ei esine enää pudonnutkaan ennen sen luovuttamista. Jes, nyt oli aika ottaa pentudamit esiin!

 

Aioin tehdä samaa dameilla, mutta siihen se ilo taas loppuikin, kun ote damista oli aina mitä milloinkin. Nyt oli pakko taas mennä taaksepäin: aloin antaa pennulle damin ensin kädestä vauhdissa. Sitten annoin damin istuvalle pennulle suuhun. Pikku hiljaa pentu piti nätisti damia suussa ja sen kantaminenkin alkoi sujua luonnikkaasti ja siitä pentu sai taas kovat kehut.
Nyt oli aika palata damin nostamiseen lattialta, aluksi pitäen damia kahdella kädellä damista, jotta pennun oli aina otettava dami keskeltä. Sitten pidin damia lattian tasolla yhdellä kädellä ja lopulta odotin, että pentu nostaisi sen lattialta itse oikein.

 

Pentu oli juuri täyttämässä viisi kuukautta, kun oma kärsivällisyyteni loppui. Eräänä päivänä ajattelin, että on se nyt kumma, että damin oikea käsittely on niin vietävän vaikeata. Silloin tein ainakin kaksikymmentä damin nostoa lattialta tavallisen muutaman toiston sijasta. Joka kerta, kun pentu nosti damin väärin tuhahdin ja laitoin uuden damin lattialle. Ne muutamat kauniit damiotteet naksutin juuri, kun pentu otti damin suuhunsa oikeasta kohdasta ja palkitsin luovutuksen jälkeen. Siinä vaiheessa olin harvinaisen tyytymätön pentuuni, mutta maltoin olla näyttämättä sille turhautumistani.

 

Viikon päästä pohjanoteerauksesta uskalsin taas ottaa pari damia esiin rauhallisin mielin. Yllätyksekseni pentu nosti kaikki damit kauniisti lattialta ja tarjosi niitä minulle ylpeänä. Siitä päivästä lähtien damin nostaminen on sujunut mallikkaasti.

 

Pentu on nyt puolivuotias ja talven selkä on vihdoin taittumassa. Nyt teen noutoharjoitukset lumessa vielä lähinnä palloilla, mutta heti lumien sulettua voidaan ottaa damit esiin. Olenko koskaan odottanut kevättä niin paljon kuin tänä vuonna? Tulevana kesänä pentuni onkin jo valmis kunnon noutotreeneihin. - Saa nähdä pysyykö dami nätisti pennun suussa.

 

- Ja hyvinhän tuo dami on Demin suussa pysynyt: viime syksyltä WT:stä tulos NUO1 ja tänä keväänä PirkanDamien paras pistesaalis. Koulutus on onnistunut t. Katri ;)