Opri asuu kotona minun laumassani ja on oman urokseni Dopeyn tytär. Näen todella paljon samaa niin ominaisuuksissa kuin ulkonäössäkin isän ja tyttären välillä. Opri on kuitenkin sopeutuvaisempi ja miellyttämisenhaluisempi
sekä ohjaajapehmeämpi kuin isänsä. Intohimoinen rakkaus riistaan on sama kuin isällään. Riista kuin riista kelpaa ja Oprista näkee kuinka se rakastaa kantamista ja noutamista. Uskon että Oprista kehittyy vielä
loistava metsästyskoira kunhan ikää ja kokemusta tulee lisää. Viime vuonna Opri sai ensimmäisen kosketuksen lämpimään riistaan, mutta tänä vuonna typy pääsee kanssani ensimmäistä kertaa
passiin. Saa nähdä onko typylle periytynyt mummonsa peruja haavakko sorsien perässä sukeltelu.
Opri pääsi minun ja isä Dopeyn kanssa sorsapassiin tänä syksynä ja pääsi tekemään pari
upeaa noutoa.
"En malttanut olla ottamatta Opria isä Dopeyn kaveriksi passiin. Nuorelle koiralle oli vain hyvä että ilta oli tiputusten osalta rauhallinen. Opri sai kuitenkin tälläkertaa yhden hienon noudon. Loppuillasta
tuli kaksi tiputusta. Oletimme että tiputuksia tuli vain yksi ja se lompsahti veteen (tiputuspaikkaa ei nähnyt passiin) johon päästin Dopeyn noutamaan ja se olikin nopeasti kädessä. Opri jäi tuijottamaan 90asteen kulmassa
tästä tiputuksesta aukealle paikalle maalla. En olettanut sinne mitään tippuneen, mutta koska koira oli sitä mieltä että siellä on, niin annoin Oprille luvan lähteä hakemaan. Sinne juoksi ja sieltä
yritti lähteä haavakko räpyttelemään karkuun, Opri syöksyi empimättä sorsan kimppuun ja toi niin ylpeästi mammalle saaliinsa. Sorsa oli saanut siipiosuman ja pääsi nyt ikiuneen toimestani.
Voin
kertoa olevani Oprista todella ylpeä, se toimi niinkuin kunnon metsästyskoiran kuuluukin. Osasi tarkkailla taivasta ja näki tiputuksen jota kukaan muu meistä ei nähnyt (ei edes toiset koirat). Epäröimättä ensimmäisen
haavakon kimppuun ja hyvällä otteella lintu minulle käteen. Mukava oli myös nähdä että Opri pysyi rauhallisena passissa koko illan ajan. Märän ilman vuoksi itse noutokuvia ei ole laittaa. Satoi koko illan aika
rankasti"
Oprilla ei ole alusta- tai ääniarkuuksia. Se on avoin ja iloinen veijari. Opri rakastaa ihmisiä ja se rakastaa sitä että sitä rakastetaan. Ihmisen huomio on sille paras palkka maailmassa. Opri ei ole kova koira,
vaan siinä on ohjaajapehmeyttä se haluaa kovasti miellyttää omistajaansa, mutta työskentelyssään se on erittäin sinnikäs. Opri on vielä nuori koira ja tuloksia keräillään ensi vuonna sitten
enemmän. Syksyllä käytiin Oprin kanssa taipumuskokeessa ja moitteettomasti typy niistä suoriutui. Nopeat ja varmat ylösotot joka riistasta ja kaikki pehmeällä syvällä nouto-otteella käteen asti.
Vaivatonta ja tehokasta/nopeaa hakua. Ei ollut epäselvyyttä etteikö tällä nartulla olisi taipumuksia ja etteikö se olisi koulutettavissa metsästyskokeisiin. Ensi vuonna päästään korkkaamaan Oprin
kanssa nomessa.
Oprin veljiä on käytetty jo metsästykseen, nartut ovat enemmän harrastavissa kodeissa ja tuloksia varmasti nähdään kunhan nämä saavat hiukan enemmän ikää. Oprin veli Onni
on ohjaajansa kanssa läpäissyt jo taipparit sekä jäljestänyt 2xAVO1 tuloksen, hienosti siis harrastus koiran ura jo alkanut!
Oprin sisarusparvesta on virallisesti kuvattu nyt 8/10 ja kaikki ovat luustoltaa terveitä, myös
silmät ovat kaikilta peilatuilta olleet terveitä. En ole kuullut myöskään iho/korva tai maha ongelmista tässä sisarusparvessa. Oprille käy kaikki ruoka eikä sillä ole iho-ongelmia, se on käynyt eläinlääkärissä
vain rokotuksilla.